”Vaakaraita leventää, vaaleat housut saavat pyllyn näyttämään suurelta, pallokuosi lihottaa, musta piilottaa, peittää ja häivyttää. Kuulostaako tutulta? Onko sinulla kenties jokin estävä uskomus, joka rajoittaa pukeutumistasi?

Älä sitten ikinä käytä hameita, kun sinulla on niin rumat polvet! Näin äitini sanoi minulle, kun olin pikkutyttö kertoi 55-vuotias nainen stailauksessa. Hän oli koko elämänsä peitellyt polviaan väljillä housuilla ja pitkillä hameilla. Sain asiakkaan pukeutumaan polvimittaiseen mekkoon. Sullahan on upeat sääret! Henkäisin, ei sun polvissa ole mitään vikaa jatkoin. Hetken kuluttua hieman itkettiin. Nykyään hän käyttää vain lyhyitä hameita.

Oletko kuullut ulkonäöstäsi tai pukeutumisestasi jonkin ikävän kommentin. Sinä päätät onko se totta vai ei. Mieti kommenttia hetki. Kuka sen sanoi? Äitisi? Siskosi? Sukulainen? Ystävä? Mikä hän on sanomaan tuollaista? Millä perusteella hän laukaisi kommenttinsa? Miksi se olisi totta? Miksi pitäisit sitä totuutena?

Vähintään joka toinen nainen on kuullut ikäviä kommentteja vartalostaan, ulkonäöstään tai tyylistään ja uskoo ne totena. Kommenttien vuoksi on jättänyt käyttämättä jotain ihanaa vaatetta vain siksi, että joku lähipiiristä kommentoi ikävästi.

Miksi jättäisit jonkin ihanan vaatteen käyttämättä vain siksi, että joku sukulainen tai ystävä sanoo sinulle pahaa? Ehkä hän onkin vain kateellinen ja haluaisi itse kyseisen vaatteen, mutta ei uskalla pukeutua siihen. Oletko ajatellut asiaa siltä kantilta?

Ei sun kyllä kannata tuota pinkkiä leninkiä ostaa, ystävätär virkkoi ostoksilla ja nainen jätti mekon surullisena rekkiin, vaikka rakasti sitä. Seuraavalla viikolla hän näki ystävättärensä tismalleen samassa leningissä kaupungilla. Mitä tapahtui? Ystävätär oli niin kateudesta vihreä, että sai toisen uskomaan, ettei hänen missään tapauksessa kannata siihen leninkiin pukeutua. Se on nuorille tytöille ja menee pian pois muodista. Ehkä hän vielä vetosi tunteisiin: mitä sun mieskin ajattelisi ja kyllä sun sellarit tuossa helmassa näkyisi. Ystävätär esitti, että halusi vain toisen parasta, vaikka totuus oli aivan toinen: Ystävätär halusi itse leningin niin kovasti, vaikka tiesi, ettei väri sopisi hänelle yhtä hyvin. Hän ei kestänyt, että toinen olisi näyttänyt upealta ja pelkäsi itse jäävänsä varjoon.

Miten tilanne olisi ratkaistu paremmin? Ei ole itseltä pois, jos toinen näyttää hyvältä. Voitte laittautua yhdessä. Tai jos pidätte samasta vaatteesta, ei mikään estä molempia pukeutumasta siihen. Tai jos olette samankokoisia voitte ostaa vaatteen puoliksi ja käyttää sitä vuorotellen.

Mitä ne siellä kylälläkin ajattelisi, jos mä tässä tyllimekossa ja punaisissa korkokengissä siellä marsisisin!? 60-vuotias nainen tokaisia luennollani.

No, mitä sitten? Antaa heidän ajatella. Vastasin. Niin mitä, sitten?! Kommentoi toinen kuuntelija. No, niin, mutta kyllähän ne tuijottaisi siellä, että onko toi nyt ihan sekaisin! Nainen jatkoi. Niinkö? No, mikä olisi pahinta mitä siitä voisi seurata, että he tuijottaisivat? Kysyin. Nainen mietti hiljaa. Niin, jatkoin, se on heidän ongelmansa, jos kyyläävät tai vetävät kahvit väärän kurkkuun upeasta lookistasi. Antaa heidän tuijottaa, ole sinä rohkea ja pukeudu niinkuin haluat, äläkä välitä! Sanoin ja katsoin naista kysyvästi. Hän mietti otsa kurtussa. No niinpä! Antaa kyylätä! Mä vedän joka päivä erivärisen kukkaleningin kaapista pääleni ja marssin sinne! Hän hihkaisi. Kaikki luennolla olijat taputtivat.

Onhan se täysin hullua, että et liikkuisi julkisesti sellaisissa vaatteissa mitä rakastat. Jos tyllihame saa sinut hymyilemään, niin sitten sitä pitää käyttää vaikka joka päivä. Vaatteet vaikuttavat voimakkaasti itsetuntoon ja mielialaan. Miksi pitäisi pukeutua jotain toista miellyttääkseen? Ei, pidä! Pukeudu itseäsi varten. Suomalaiset ovat aina olleet arkoja pukeutujia ja meitä kutsutaan junttikansaksi.

Rumat ne vaatteilla koreilee on vanha suomalainen kansansanonta. Haloo! Miten lannistavaa! Suomalaisilla on heikko itsetunto ja siksi uskomme etenkin negatiivisia kommentteja niin herkästi. Olet ehkä lähtenyt ihanassa punaisessa puuhkassa ulos ja naapuri irvaili sinulle portilla. Käännyit itkien takaisin ja vedit mustan poolon päällesi, eipä kommentoi enää. Miksi antaisit jokun typerän kommentin vaikuttaa itseesi? Naistenlehdet pursuavat toinen toistaan hullumpia tyylivinkkejä. Niitä kannattaa lukea hyvin kriittisesti. Valtaosa naisista pelkää vaakaraidan lihottavan. Miksi? No, siksi, että naistenlehdissä on niin monta kertaa sanottu, että VAAKARAITA LIHOTTAA JA LEVENTÄÄ! Sitä suorastaan huudetaan lehden sivuilla. Ehkäpä joku pukeutumisneuvoja on myös tämän totuuden vahvistanut sen perusteella mitä koulussa opetti joku 100-vuotias ompelijaopettaja. Musta on sopiva väri kaikille, se nuorentaa, hoikentaa, pidentää, sopii kaikille, häivyttää ja poistaa nälänhädän maailmasta.

Mietitäänpä hetki tätä asiaa? Onko se totta vai ei? Musta väri sopii vain 12% suomalaisista kasvoja vasten. Eli jos et kuulu tähän 12% musta väri vanhentaa sinua, eikä missään tapauksessa nuorenna. Muodoton musta trikooteltta ei hoikenna ketään, päin vastoin. Kokomustiin pukeutuminen ei tee sinusta nuorta ja hoikkaa, vaan näytät siltä, että olet menossa hautajaisiin. Miksi ylipäätään pitäisi piilotella itseään? Kuka näin käskee tehdä? Media? Naistenlehdet? Sukulaiset? Ystäväsi? Sinun ei tarvitse hävetä tai piilotella itseäsi, sinulla on lupa näkyä.

Älä sitten ikinä pukeudu enää vaaleisiin farkkuihin, kun sun perse on niin valtava ja se näyttää entistä isommalta noissa! Minä sain kuulla tälläisen kommentin vanhalta kaverilta. No, jos se sua niin kovasti häiritsee ni lähe menee siitä, ei tarvi katsella totesin ja käänsin selkäni. (emme ole enää tekemisssä) Olisin voinut uskoa tämän kommentin totena ja jättää vaaleiden farkkujen käyttämisen. Mutta uskoinko tämän totuutena? En tietenkää ja vaaleat farkut ovat edelleen käytössä. Jos ulkonäkösi on jollekin ongelma, se on hänen ongelmansa ei sinun. Tälläiset ihmiset kannattaa kitkeä elämästä. Ensin tietysti kannattaa keskustalla asiasta, sillä voihan olla, että negodiili kommentoija ei edes itse tajua mitä hän tekee. Hänhän vain kertoo mielepiteensä, eikä ymmärrä, että sinä loukkaannut siitä. Kerro, että tämä ei ole ok ja tuli pahamieli. Mikäli hän ei ymmärrä ja jatkaa vaan on parempi toivottaa hyvää loppuelämää.

Sun ei kyllä kannata noita allejasi näytellä julkisesti! Näin minulle sanoi ystäväni, enkä ole sen koommin T-paitoja käyttänyt kertoi 30-vuotias nainen stailauksessa. Etsimme yhdessä kauniin T-paidan ja hän liikuttui kyyneliin, kun näki itsensä peilistä. Kyllä sä voit kulkea T-paidoissa, kuiskasin. Nainen nyökytteli kyyneleet silmissä. Mies on kieltänyt mua pukeutumasta naisellisesti, enkä saanut käyttää kauniita vaatteita. En saanut tuoda itseäni esille tai käyttää vartalonmyötäisiä vaatteita. Kertoi 35-vuotias nainen stailauksessa. Nyt olen eronnut siitä miehestä ja haluan löytää tyylini uudelleen. Etsimme kauniita naisellisia vaatteita hänelle. Asiakas oli kerrassaan upea. Kiitos Sohvi stailauksesta, en käytä enää mitään muuta kuin niitä ihania mekkoja ja korkkareita! Hän kirjoitti minulle myöhemmin. Aika hurjaa, että joku muu oli rajoittanut vuosia pukeutumista. Miksi oi miksi?

Lempivärini on vihreä, mutta pukeudun aina kokomustiin, koska olen niin iso. Kertoi 39-vuotias nainen stailauksessa. Miten niin olet iso? Kuka niin on sanonut? Kysyin. No, kaikki perheessä aina kommentoi ja sanoo niin. Äitini, sanoo aina, että ei noin ison ole lupa näkyä, vaan parempi peittää itseään, hän jatkoi. Ihme, jos sut joku joskus huolii. Niin mä sitten aina käytän mustia vaatteita, hän lisäsi surullisena. Etsimme hänelle rekillisen värikkäitä vaatteita ja jo ensimmäisestä asukokonaisuudesta hän huomasi itsekkin kuinka upealta hän näytti. Sen koommin hän ei ole kokomustiin pukeutunut ja sanoi äidilleen suorat sanat.

Seuraavan kerran, kun kuulet jonkin ikävän kommentin pysähdy hetkeksi. Katso kommentoijaa syvälle silmiin ja kysy anteeksi mitä sanoit? Miksi sinä sanot tuollaista? Mikä sinä olet kommentoimaan minun ulkonäköäni tai pukeutumistani? Oletko muuten katsonut itseäsi peiliin lähiaikoina. Sinä päätä mikä on totta ja mikä ei. Millaisten uskomusten kanssa haluat elää ja annatko niiden rajoittaa elämääsi.

On taas se aika vuodesta, kun media pursuaa kuvia kesäkuntovartaloista. Googlasin sanan kesäkunto silmille syöksyy kuvia, jotka ovat toinen toistaan kireämpi treenattuja ja laihdutettuja vartaloita. Klikkiotsikoita näin pääset hetkessä kesäkuntoon! Laihduta tällä uudelle ihmedieetillä unelmien rantavartalo! 5kg hetkessä pois ja olet onnellinen upean kesävartalon omistaja ja sitten voit nauttia kesästä! Miksi oi miksi? Kuka sen on päättänyt, että kesäkunto ja rantakunto tarkoittaa kisakireää sixpackia ja minimi rasvaprosenttia? Miksi näitä helkkarin ihmepikadieettejä mainostetaan vuodesta toiseen? Lehdissä esitellään uusin uikkarimuoti ultralaihojen mallien päällä, joilla luut paistavat riutuneen nahan läpi. Kuka rehellisesti voi samaistua näihin? Kuka sen on päättänyt, millaisia kehoa saa olla esillä ja millaisia ei?

Sanoma on selvä: laihduta, laihduta, laihduta! Sitten olet arjen supersankari, hyväksytty ja rakastettu tähän yhteiskuntaan. Jos et tee näin olet laiskaluuseri, eikä sinua rakasteta! Eipä siis ihme, että niin moni itkee kotona kehohäpeää ja jättää rannalle menon väliin.

Näin pääsin rantakuntoon 5 minuutissa: puin uikkarit päälle ja menin rannalle! 😎 Helppoa, eikö totta? On taas se aika vuodesta, kun vähintään joka toinen ihminen tuskailee kroppansa kanssa ja jättää rannan ja uimisen väliin vain, koska ei omasta mielestään ole rantakunnossa tai häpeää omaa kehoaan. Kuuluin itsekin tähän porukkaa aiemmin. Joka kesä peilistä katsoi omasta mielestä liian lihava ihminen, joka ei missään tapauksessa voi mennä rannalle. Jopa nuorempana, kun olin koko 36-38 koin itseni aivan liian lihavaksi rannalle. Halusin olla kokoa 34 ja olin vihainen, kun en saanut itseäni mahdutettua siihen kokoon.

Rakastan uimista ja rannalla oloa ja siitä huolimatta jätin sen niin monena vuonna sen väliin, koska koin valtavaa kehohäpeää. Tämä johtui heikosta itsetunnosta sekä kiusaamisesta. Sitten jotain tapahtui vuonna 2010: lapseni oli reilu vuoden ikäinen, oli ihana hellekesä ja mieli teki rannalle. En voi jättää uimaan menoa väliin oman kehohäpeän vuoksi. En halua, että lapseni kärsii minun angteistani. Niinpä marssin Seppälään ostamaan uikkarit. Vedin monta kertaa syvään henkeä ennen ostosreissua. Kotona olin katsellut itkukurkussa vanhoja 38 kokoisia bikineitä, jotka olivat todella matalavyötäröiset. Olin koittanut ahtaa itseäni niihin ja pohdin, että miten saatoin pitää itseäni lihavana, kun olin niitä käyttänyt ennen raskautta. Raskauskilot olivat tiukasti pysyneet kehossani ja kokoni oli XL. Löysin ilokseni ihanan turkoosin uikkarin, joka korosti vyötäröä ja slimmasi oikeista kohdista. Sitten vain uikkarit päälle ja rannalle. Se oli todella jännittävää sekä ahdistavaa. Hetken olin kadehtinut kaveriani, jolla oli melkein samanikäinen lapsi ja hänellä ei ollut mitään kiloja. Miten epäreilua! Mietin. Rannalla minime piti huolen siitä, että vedessä lutrattiin pitkään. Rehellisesti, en ehtinyt miettimään kehoani, kilojani tai selluliitteja siinä menossa. Meillä oli hauskaa ja nautin päivästä. Tulipa siitä muutama kuvakin napsaistua. Tämän jälkeen rohkaistuin käymään rannalla enemmän ja siedätin itseäni olemaan uikkareissa julkisesti.

Siedätyshoito todella toimi! Huomasin myös, että eihän täällä kukaan tuijota. Ketään ei kiinnosta, miltä muut näyttävät. Olipa ihanan vapautava kokemus! Tämän jälkeen en enää ajatellut tuijottaako minua joku rannalla tai mitä joku voisi ajatella, kun kävelen uima-asussa rannalla.

Mistä kehohäpeä johtuu? Vaikea sanoa. Meille luodaan lehdissä ja somessa valtavasti paineita siitä, miltä pitäisi näyttää, millainen keho on hyväksytty tai rantakunnossa. Tästä moni saa valtavia ulkonäkö paineita, kun oma keho ei näytä siltä, miltä muka pitäisi. Yritetään viimeiseen asti laihduttaa ja pahoinpidellä omaa kehoa uusimmilla muotidieteillä. Dietit vaihtuvat nopeammin, kuin vuodenajat. Tiesitkö, että jatkuvat hullu laihduttaminen ei ole hyväksi ja se on itsensä pahoinpitelyä. Kannustankin miettimään itselle sopivia valintoja päivittäin, jotka tukevat omaa terveyttä ja lisäävät elinvoimaa. Jos välillä syö jäätelön, ei se tarkoita elinikäistä lihavuutta. Geeniperimä sekä vartalotyyppi myös vaikuttavat siihen, millainen kehosi on. Jos olet vaikkapa lanteikas A-vartalo tulet olemaan sitä, myös laihduttamisen jälkeen.

Omalla kohdallani kehohäpeä johtui pitkälti kiusaamisesta, siitä, että olin saanut kuulla olevani kauhea läski lapsesta saakka. Vaikka olin laihduttanut itseni 45 kiloiseksi nuorempana koin yhä olevani liian lihava. Kehokuvani oli totaalisen vääristynyt. Syömishäiriöinen ajatusmaailma ei yhtään parantanut oloa. Pikku-hiljaa vuosien varrella opettelin hyväksymään kehoni ja rakastamaan sitä. Olen synnyttänyt uuden elämän, kehoni on toiminut niinkuin luonto on sen tarkoittanut. Olen terve ja hengissä. Jossain kohtaa raskauskilot sulivat pois, kun olin lopettanut jojo-laihduttamisen ja hullut kidutusdieetit. En voinut kuvitellakaan meneväni bikineissä rannalle, vaan halusin verhoutua koko uikkariin tai tankineihin. Jossain kohtaa itsetunnon noustessa ja lempeyden kasvaessa itseä kohtaan hankin bikinit ja kävelin niissä pää pystyssä rannalla. Tänä päivänä uin läpi vuoden bikineissä.

On vapauttavaa olla rennosti rannalla ja nauttia uimisesta ilman häpeän ja alemmuuden tunnetta. Kyllä raskaus ja eletty elämä näkyy kehossani, ja painoindexin mukaan olen ylipainoinen, mutta se ei enää aiheuta ahdistusta tai estä minua, olen asian kanssa sinut. Jos joku tulisi kommentoimaan ilkeästi voin todeta, että kommentti kertoo kommentoijasta, eikä minusta mitään.

Kun itsetuntoni kasvoi lopetin itseni vertailun muihin. Olin teinistä asti vertaillut itseäni huippumalleihin ja toivonut olevani pitkä ja ultralaiha, koska silloin olisin vasta onnellinen. Onneksi sain nämä ajatukset pois mielestäni.

Sitten tein päätöksen minun ei tarvitse olla ultralaiha, tämän päätöksen jälkeen rentoutua ja nauttia elämästä!

Matkalla itseni rakastamiseen ja hyväksymiseen auttoi NLP, EFT-tapping, ho’oponopono, erilaiset valmennusharjoitukset, uskomustyöskentely sekä terapia. Tie oli pitkä ja kivinen sekä vei aikaa vuosia, mutta työ kannatti. Nykyään voin sanoa itselleni olen ihana juuri tällaisena ja mennä rannalle bikineissä.

Jokainen keho on rantakunnossa ja oikean kokoinen riippumatta painoindexistä tai vaatekoosta. On mahtavaa, että kehopositiivisuudesta puhutaan yhä enemmän julkisesti ja mediassa sekä naistenlehdissä näkyy kaikenlaisia kehoja. Kuitenkin on vielä pitkä matka siihen, että läskivihasta yms päästäisi eroon. Sallivuutta on koko ajan tullut lisää tähän yhteiskuntaa, mutta vielä on paljon tekemistä.

Unohda sitku ja mutku, se on NYTKUN Sinä olet rantakunnossa just nyt!

Älä vertaile itseäsi muihin tai mainoskuviin, Mene rannalle ja nauti kesästä, elämässä on paljon muutakin mukavampaa kuin vielä 5kg pois kidutusdieetti. Jos kaipaat boostia itsetunnon kanssa tai sinulla on rajoittavia / estäviä uskomuksia suosittelen NLP:tä ja uskomustyöskenlyä.

Jos yhä emmit rannalle menoa tee  seuraava mielikuvaharjoitus:

Sulje silmäsi, mieti, että makaat kuolinvuoteellasi ja elämä vilistää silmäsäsi. Mieti, niitä kaikkia ihania hellekesiä, aurinkoisia päiviä, kun et mennyt rannalle. Kielsit sen itseltäsi, sillä mitä ne muut olisivat ajatelleet, jos olisit näyttäytynyt rannalla. Onneksi verhosit itsesi suuriin mustiin kaapuihin, peittelit itseäsi ja kehoasi, hikoilit peittävissä vaatteissa ja kielsit itseltäsi kesästä nauttimisen, etenkin sen rannalle menon ja uimisen. Onpa hyvä, että ajattelit kaikki muita ja muiden mielipiteitä, etkä itseäsi. Kyllä kannatti kieltäytyä uikkareista ja uimisesta viimeiseen asti. Fiilistele hetki tätä mielikuvaa oikein kunnolla.

Seuraavaksi mieti, että makaat kuolin vuoteellasi ja mietit niitä kaikkia ihania kesänmuistoja. Nautit auringosta rannalla ja uimisesta. Olipa ihanaa virkistäytyä kuumalla säällä vedessä uikkareissa. Ah, miten ihanalta kesä tuoksui, mansikat maistuivat ja kuinka aurinko helli kehoasi. Oi, niitä ihania kesämuistoja, onneksi nautit jokaisesta kesästä täysillä! Fiilistele tätä mielikuvaa oikein kunnalla.

Kumman siis valitset? Rannalle menemisen ja uimisen vai siitä kieltäytymisen, kun mitä ne muut ajattelevat?