Mitä on tietoinen läsnäolo
0
Valmentamon Life Couach opinnoissa oli aiheena läsnäolo. Olen törmännyt tähän myös monessa elämänhallinta oppaassa ja valmennuksissa. Paljon puhutaan tietoisesta läsnäolosta. Oma mielikuvani tästä on ollut se, että pitäisi istua 3 tuntia lootusasennossa medioimassa hiljaa silmät kiinni. Kuka moiseen edes pystyy…! En pysty olemaan läsnä, olen niin eläväinen, kuulostaa vaikealta mietin usein, koska mielsin läsnäolon paikallaanoloon ja hiljaisuuteen. Tämä mielikuva oli muodostunut osittain siitä, että aina kun näin jossain sanan läsnäolo oli kuvituskuvana joku henkilö silmät kiinni tyyneydessä.
Olin ajamassa kartingia ja radalla oivalsin, että tämä on minulle läsnäoloa parhaimmillaan! Olen niin keskittynyt jokaisella aistilla ja olen täysillä läsnä juuri tässä. Mietin vain seuraavaa mutkaa, kiihdytystä ja jarrutusta ja muiden kanssa kilpailua radalla. Olen läsnä joka solullani, kun keskityn hallitsemaan vartaloni liikkeitä, jotta pystyn kääntymään kurvista tehokkaasti ja kiihdyttään täysillä sen jälkeen. Fiilistelen myös adrealiinia, joka virtaa kehossani ja sitä, että nautin vauhdista suunnattomasti.
Mietin asiaa vielä jälkikäteen ja tulin tulokseen, että minulle parasta läsnäoloa on se, kun teen jotain mistä saan valtavaa mielihyvää. Tätä ovat mm. ajaminen, kiipeily, jooga, tanssiminen, ystävien kanssa hauskanpito ja nauraminen, hellät hetket kumppanin kanssa ja tiestysti laulaminen täysillä silmät kiinni. Kun teen jotain, mistä todella nautin tai toteutan omia intohimojani olen 100% läsnä. Silloin en vilkuile puhelinta, mieti kauppalistaa tai tulevaa palaveria. En mieti oikeastaan yhtään mitään siinä hetkessä, vaan fiilistelen täysillä.
Kiinitin huomiota myös siihen, milloin en ole läsnä: jos joudun tekemään jotain mistä en kertakaikkiaan pidä tai jotain mitä vihaan ylikaiken. Silloin jo pelkkä aloittaminen on vaikeaa ja tekeminen keskeytyy toistuvasti, sillä ajatukset alkavat harhailla ja pian jo huomaan selaavani somea tai naistenlehteä. Pääosin teen vain asioita, mitkä ovat kivoja ja mistä nautin, mutta joskus on tehtävä myös niitä ikäviä töitä, kuten pestä pyykkiä tai siivota.
Mikä sulle on tietoista läsnäoloa?
Miten sisäinen puhe vaikuttaa minäkuvaan ja itsetuntoon?
Sisäinen puhe heijastuu suoraan minäkuvaan ja vaikuttaa käytökseen. Sisäinen puhe juontaa juurensa uskomuksista, joita on itsestä miten kokee ja näkee itsensä. Soimaatko vai kehutko itseäsi toistuvasti? Vertailetko itseäsi muihin? Kun heräät aamulla, mikä on ensimmäinen mieleen tuleva ajatuksesi? Onko sisäinen puheesi kielteistä vai myönteistä vai siltä väliltä? Jos tarinoit itsellesi jatkuvasti, että ”olen ruma, riittämätön, en kelpaa, olen väärän kokoinen, liian lihava tai liian laiha, en minä pysty, kaikki muut pystyvät, mutta minä en, ei kukaan voi minua auttaa, en koskaan pääse tästä masennuksesta”, uskot tähän. Se on sinulle totta, sillä kerrot tarinaa toistamiseen itsellesi. Toimit myös tämän mukaisesti. Huomaa, että olet siis harjoitellut tätä pitkään. Pitää siis harjoitella uutta puhetta, kun haluat alkaa muuttamaan sitä, miten puhut itsellesi. Ehkä myös puhut itsestäsi rumasti ääneen, koska uskot siihen että muutkin ajattelevat samalla tavalla sinusta.
Ainoa mikä voi estää sinua tuntemasta itseäsi ihanaksi tai elämästä unelmaelämääsi olet sinä itse
On hyvä tietää, että meissä on paljon ulkopuolelta tulevaa ”ohjelmointia”. Osa ajatuksista on muodostunut jo lapsena. Jos esimerkiksi äitisi oli jatkuvalla dieetillä ja puhui vartalostaan ikävään sävyyn on tämä saattanut periytyä sinulle. Monet lapsuuden traumat vaikuttavat minäkuvaan. Jos et ole lapsena koskaan kuullut kehuja itsestäsi saatat tulkita asian niin, että sinussa ei ole mitään kehumista. Ja sitä myötä tunnet itsesi arvottomaksi. Omia vanhempia voi syyttää traumoistaan vaikka kuinka, mutta onko vika sitten heissä? Ehkä heitä ei ole lapsena kehuttu, joten hekään eivät osaa kehua omia lapsia. Lapsi tarvitsee huomiota, hellyyttä, rakkautta ja kehuja kasvaakseen terveellä itsetunnolla aikuiseksi. Jos lapsena tämä on jäänyt saamatta, se on usein selitys siihen, miksi aikuisenakin on huono itsetunto. Aikuisena saattaa solmia useammankin huonon ihmissuhteen, koska uskoo, ettei voi saada parempaa tai on ansainnut huonoa kohtelua.
Asioita voi korjata aina. Ehkä et tule koskaan saamaan omilta vanhemmilta sellaisia kehuja joita toivot saavasi tai he moittivat sinua kaikesta. Voit joko surra katkerana loppuelämän tai aloittaa uuden elämän. Kun vahvistat itsetuntoasi, et enää reagoikaan ilkeisiin kommentteihin niin voimakkaasti. Mieti, paljonko uskomukset ohjaavat sinua ja vaikuttavat arkielämääsi. ”En voi koskaan käyttää mekkoja, koska polveni ovat niin rumat.” ”En voi koskaan laittaa vaaleaa puseroa, koska rintani ovat niin suuret.” ”En voi koskaan käyttää tyköistuvaa mekkoa, koska vatsani on niin valtava.” Onko asia oikeasti näin? Mitäpä jos vain päättäisit, että kyllä sinä voit! ”Niin mutta… mitä ne muut sitten ajattelevat, jos teen jotain erilaista tai pukeudun huomiota herättävästi?” No mitä sitten? Mitä väliä sillä on mitä muut ajattelevat? Elätkö miellyttääksesi muita vai elätkö itseäsi varten ja haluat tehdä jotain erilaista tai pukeutua huomiota herättävästi? Jos haluat, tee se!
Miten muuttaa ikävä puhe ihanaksi? Kaikki alkaa siitä, että tiedostat asian. Kiinnitä tietoisesti huomiota siihen, miten puhut itsellesi päivän aikana. Saatat ajatella, että ei minussa ole mitään ihanaa. Etsi edes yksi ihana asia itsestäsi, se voi olla henkisiin tai fyysisiin ominaisuuksiin liittyvä. Esimerkiksi olen hyvä leipomaan tai laulamaan tai minulla on kaunis iho tai kirkkaat silmät. Ala vahvistamaan tätä joka päivä ja toista sitä itsellesi useita kertoja päivän aikana. Pian huomaat, että sinusta löytyy lisää ihania asioita ja näin alat pikkuhiljaa kääntämään sisäistä puhetta ikävästä ihanaan. Anna itsellesi aikaa, mieti että tämä on projekti itsesi kanssa ja lopputulos kyllä palkitaan!